Raha

Omat vai yhteiset rahat avioliitossa

Monet pohtivat yhteen muuttaessaan tai viimeistäänkin naimisiin mennessä, että miten raha-asiat hoidetaan. Pidetäänkö omaisuus erillään vai yhteisenä? Me olemme valinneet yhteiset rahat.

Tästä on varmaan niin jyrkät mielipiteet niin puolesta kuin vastaan ja mielestäni molemmat kannat voivat olla oikeita. Eri pareille toimii eri tavat. En lähde tässä nyt enempää vertailemaan tai käännyttämään ketään. Olemmekin varmaan vähemmistössä tapamme kanssa, mutta meillä toimii yhteiset rahat.

Eli olemme olleet lähes puolitoista vuotta naimisissa ja meillä on kaikki omaisuus täysin yhteistä. Tämä oli alusta saakka selvää molemmille. Olemme molemmat kasvaneet perheissä, jossa vanhemmilla on yhteiset rahat. Tästä johtuen varmaan tämä käytäntö tuntui heti molemmista oikealta. Meillä on muutenkin todella samanlaiset arvot ja haluamme samoja asioita. Rahasta ei ole tarvinnut ikinä riidellä. Kulutustottumuksemme ovat muokkautuneet myös melko samanlaisiksi tässä yhteiselon aikana.

Ajattelemme rahasta samalla tavalla ja voidaan kaikesta keskustella avoimesti. Tiedämme molempien tulotason ja teemme kulutuspäätökset yhdessä. Kumpikaan ei liikaa tuhlaile vaan käytämme rahaa järkevästi. Haluamme saada rahaa säästöön tulevaisuutta varten. Molemmat voivat rauhassa ostella omia pieniä juttuja, eikä toiselta tarvitse kysyä lupaa. Isompien ostosten kanssa juttelemme yhdessä ja pohdimme, tarvitsemmeko asiaa todella. Sijoituksista huolehdimme yhdessä, joten mahdolliset tuotot kuuluvat molemmille.

Ennen avioliittoa asuimme yhdessä hieman yli kolme vuotta. Tällöin maksoimme yhteiset ostokset puoliksi ja molemmat maksoivat itse omat ostoksensa. Tämä tuntui aina meistä hankalalta, sillä oli vaikea muistaa, että molemmat lisäävät yhteiselle ruokatilille aina saman summan. Muutenkin oli välillä vaikea aina jakaa joitain yhteisiä isompia hankintoja. Emme myöskään tienanneet läheskään samaa summaa. Yhteen muuttaessamme mies kävi säännöllisesti töissä, kun itse opiskelin. Tulomme eivät siis olleet läheskään saman suuruiset, joten oli vaikea miettiä missä suhteessa ostokset olisi pitänyt jakaa. Tällä hetkellä minä taas käyn töissä ja mies opiskelee.

Avioliitossa haluamme, että kaikki on yhteistä välillämme, myös rahat. Meillä on helppo puhua rahasta ja tehdä yhdessä päätöksiä. Emme välitä kumpi tienaa enemmän tai kumpi maksaa mitäkin. Kaikki rahat ovat kuitenkin yhteiseen hyvään. Myöskin tulevaisuudessa mahdollisen perheenlisäyksen myötä, haluamme että kaikki rahat ovat perheen rahoja. Minusta olisi kamalaa, jos pitäisi erikseen aina sopia, että kumpi maksaa mitäkin ja missä suhteessa ostoksia jaetaan. Ei olisi myöskään reilua, että paremmin tienaava saisi paremman elintason ja voisi tuhlailla enemmän.

Meillä ei kummallakaan ollut ennen avioliittoa paljon säästöjä tai muuta omaisuutta. Nuorena kun olemme avioituneet, niin koko omaisuus tulee kerrytettyä vasta avioliitossa. Olemme molemmat samalla panoksella kerryttäneet yhteistä omaisuuttamme. Vaikka yhteiset rahat olivat molempien toive avioliitossa, olisimme olleet myös valmiita joustamaan jos toinen olisi ollut erimieltä asiasta.

Koemme olevamme perheenä oma yksikkö, johon molemmat tuovat oman panoksensa ja jonka saavutuksista nautimme yhdessä. Arvostan yhtä lailla kotona tehtyä työtä perheen tai kodin eteen, kuin työpaikalla tehtyä palkkatyötä. Jos toinen jäisi myöhemmin esimerkiksi työttömäksi tai lasten kanssa kotiin, hän varmasti tekisi silti ”töitä” yhteisen hyvän eteen. On siis siten reilua, että rahat ovat yhteisiä, eikä vaan sen osapuolen, joka perinteisessä palkkatyössä käy.

Tulevaisuudessa, jos jompikumpi saisi perinnöksi esimerkiksi kesämökin tai muuta omaisuutta, niin sen kohdalla tekisimme toki poikkeuksen. Avioehdonhan voi tehdä missä vaiheessa vaan, eli todennäköisesti tässä tapauksessa sellaisen laatisimme koskemaan mökkiä tai muuta perinnöksi saatua omaisuutta, jonka halutaan pysyvän suvussa. Toki perinnön voi jo ennalta määritellä koskemaan vain omia jälkeläisiään ja sulkea puolisot ulkopuolelle.

Ainut negatiivinen puoli, jonka olen tässä huomannut on se, että ei tule toivottua itselleen kalliita lahjoja, sillä tietää niiden menevän osittain ”omista” rahoista. 😀

 

Tämä aihe herättää varmaan paljon ajatuksia niin puolesta kuin vastaan. Kommentoi alle miten teillä toimitaan ja miksi.

Kommentoi