Tämä postaus on osa sijoittaminen lapselle -postaussarjaa. Sarjan muihin postauksiin pääset tästä.

Tästä tulikin todella pitkä ja laaja postaus, josta syystä en ehtinyt saada tätä viimeisteltyä viime viikolla, joten julkaisu jäi nyt tähän viikkoon. Toivottavasti jaksat lukea koko postauksen läpi ja saat tästä hyödyllisiä vinkkejä lapsen talouskasvatukseen. Toivon myös, että kerrot kommenteissa, somessa (facebook, instagram) tai sähköpostilla (heidi@kukkaronrouva.fi) mitä ajatuksia postaus herätti ja millaisia näkemyksiä sinulla on lapsen talouskasvatuksesta.

Millaista talouskasvatusta olen itse saanut?

Vanhempani ovat aina olleet melko pienituloisia, mutta rahat ovat silti aina riittäneet kaikkeen tarpeelliseen. Meillä ei ollut varaa matkustella joka vuosi tai ostaa kaikkein hienoimpia tavaroita. En silti koe, että mistään olisi ollut puutetta tai raha olisi aiheuttanut murhetta.

Jälkeenpäin olen huomannut, että minulla ei esimerkiksi ollut sitä aitoa Baby Bornia tai yhtä paljon Pokemon-kortteja kuin muilla. Mutta ei tämä lapsena tuntunut minua haittaavan. Ja toisaalta olen kiitollinen, sillä olen saanut tärkeän opin, että kaikkea ei voi saada tai ainakaan heti.

Rahasta puhuttiin jonkin verran, muttei liikaa. Olen kuitenkin kotoa oppinut hyvät säästövinkit. Ja erityisesti olen kiitollinen, että olen oppinut itse tekemään edullista kotiruokaa ja vertailemaan kaupassa kilohintoja. Vanhempani ottivat aina lapset mukaan kauppareissuille ja ruoanlaittoon, samalla opettaen meille hyödyllisiä taitoja arjesta ja rahankäytöstä.

Teini-iästä eteenpäin meillä oli käytössä kuukausiraha, joka opetti hyvin omaa taloudenhallintaa ja säästämistä jos halusi ostaa jotain isompaa.

Pikavipeistä ja lainoista minulle on kerrottu huonot puolet. Ja toisaalta liikaakin peloteltu lainojen haitoista, sillä en opiskeluaikana tajunnut vielä kuinka hyödyllistä opintolaina olisi ollut.

Eniten minua on jäänyt harmittamaan se, etten ole mistään saanut neuvoa sijoittamiseen. Vanhempani eivät sijoittaneet, joten eivät tietenkään osanneet minullekaan sitä opettaa tai painottaa sen tärkeyttä.

Koen, että olen saanut todella hyvää talouskasvatusta ja mallin vastuulliseen rahankäyttöön. Olen oppinut, että ei saa elää yli omien varojen ja hankintojen eteen pitää tehdä töitä ja säästää. Kaikkea ei voi aina saada ja muutkin asiat tekevät onnelliseksi kuin materia. Vaikka opin säästäväiseksi, en oppinut sitä ettei rahoja kannata makuuttaa pankkitilillä. Tämän olen onneksi itse oppinut nyt aikuisiällä.

Mitä haluan opettaa omalle lapselleni rahasta?

Haluankin lapselleni opettaa hyvin samankaltaisia oppeja kuin olen itse saanut sekä lisäksi sijoittamisen edut ja tärkeyden.

Haluan kasvattaa lapsestani omillaan pärjäävän vastuullisen aikuisen. Mielestäni rahankäyttö on tärkeä arjen taito siinä missä ruoanlaitto ja pyykinpesu. Lapsi saa olla pienestä asti mukana kotitöissä ja ruokaostoksilla.

Ennen kaikkea haluan opettaa ettei kaikkea saa heti, raha on rajallista ja sen eteen on tehtävä töitä. Vaikka sijoitammekin lapselle, en halua antaa hänelle 18-vuotiaana vain pottia käteen opettamatta yhtään mistä ja miten se on tullut. Haluan, että lapseni myös oppii työnteon merkityksen ja osaa arvostaa itse tienaamiaan rahoja. 

Lisäksi haluan opettaa lapselleni, ettei rahalla voi ostaa hyvää oloa, rakkautta, hyväksyntää tai statusta. Opetan myös, että ihmiset tulevat eri lähtökohdista ja tulotasoista. Raha ja omaisuus ei määrittele kenenkään ihmisarvoa.

Kannustamme myös hyväntekeväisyyteen. Ja olenkin Iina Hyttisen But I’m a human not a sandwich -blogista saanut hyvän idean, miten tehdä hyvää lapsen kanssa. Mekin aiomme ottaa tavaksi käydä joka joulu ostamassa lahjan vähävaraiselle perheelle. Tämä on ihan mahtava tapa auttaa ja tehdä joku toinen lapsi onnelliseksi samalla kun opettaa omalle lapselleen antamisen iloa ja hyväntekeväisyyttä.

Parhaiten esimerkkiä siis saa näytettyä omilla tavoilla ja valinnoilla, sillä vanhempien rahankäyttötavat ja -asenteet periytyvät. Lapsi kuulee kaikki vanhempien puheet rahasta ja omaksuu samat asenteet ja mielipiteet. Lisäksi on olemassa paljon vanhempia, jotka tarvitsisivat itse opastusta raha-taidoissa. Jos oma talous on hukassa, on vaikea opettaa taitoja lapsellekaan.

Lapselle voi jo pienestä pitäen opettaa raha-asioita leikin kautta. Vähän vanhemmalle lapselle voi jo puhua ja opettaa enemmän rahasta, sekä kannustaa säästämään. Teini-ikäisen voi jo antaa ottaa vastuuta omista rahoistaan.

Jos kaipaat lisää tukea ja apua talouskasvatuksessa, kannattaa esimerkiksi tutustua Nina Nordlundin Lapset ja Raha (*) kirjaan. En ole itse sitä lukenut, mutta se vaikuttaa oikein hyvältä teokselta, joka tarjoaa käytännön esimerkkejä miten lapselle voi opettaa raha-asioita.

Täytyy myös muistaa, että samanlaisellakin talouskasvatuksella saadaan aikaan erilaisia rahankäyttäjiä. Saman perheen lapset voivat olla aivan toistensa vastakohtia rahataidoissa. Oma luonne vaikuttaa myös rahatapoihin. Eli vaikka lapsilla olisi miten tietoa raha-asioista, jokaisesta kasvaa silti omanlaisensa rahankäyttäjä.

Sijoittamisen opettaminen lapselle

Uskon, että yleiset rahataidot vievät jo pitkälle, mutta tämän lisäksi haluan opettaa lapselle myös sijoittamista. Haluan, että lapsi oppii pitkäjänteistä taloudenhoitoa ja ymmärtää miten säästetyt rahat voivat tuottaa lisää.

Tarkoitus ei ole tehdä lapsesta miljonääriä, joten emme juurikaan sijoita omaa rahaa, vaan pääasiassa lapsen omia lahjarahoja. Koenkin että sijoitussummilla ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä että näytetään esimerkkiä sijoittamisesta. Parhaiten oppii, kun näkee itse miten omat rahat ovat tuottaneet.

Haluan, että lapselle jää mielikuva, että sijoittaminen ei ole niin vaikeaa kuin usein annetaan ymmärtää ja että pienilläkin summilla kannattaa sijoittaa. Lapselle sijoitusaika on niin pitkä, että korkoa korolle ilmiö pääsee kunnolla vauhtiin (Nordnetin korkoa korolle laskuri (*)). Kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään sijoittamisesta, hän saa olla yhdessä mukana tekemässä päätöksiä mitä osakkeita tai rahastoja ostetaan.

En halua, että lapsi saa vasta aikuisena tietää, että hänelle on säästetty ja sijoitettu rahaa. Tällöin riskinä on, että hän ei ymmärrä mistä omaisuus on tullut eikä osaa arvostaa sitä. Pelkona on, että hän vain tuhlaa rahat eikä ikinä opi pitkäjänteisen säästämisen ja sijoittamisen hyötyjä.

Toki hän on täysi-ikäisenä vapaa tekemään omaisuudellaan mitä haluaa ja siihen me vanhemmat emme voi vaikuttaa. Jos hän päättää tuhlata rahansa johonkin meidän mielestä turhaan, se on hänen valintansa johon meillä ei ole sanomista. Yritämme kuitenkin kasvattaa hänestä vastuullisen rahankäyttäjän.

Vanha sanonta kiteyttääkin parhaiten meidän talouskasvatuksemme:

”Anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi.

Opeta hänet kalastamaan ja ruokit hänet loppuelämäksi.”

Lopuksi haluan vielä kysyä sinulta:

• Millaista talouskasvatusta olet itse saanut? Millaista olisit toivonut saavasi?
• Millaista talouskasvatusta olet antanut lapsellesi?
• Pidätkö talouskasvatusta tärkeänä?
• Mitä mieltä olet koulujen talouskasvatuksesta?

Voit vastata minulle kommenteissa, Instagramissa, Facebookissa, Kotiäidin kukkarossa facebook-ryhmässä tai sähköpostilla heidi@kukkaronrouva.fi.

*sisältää affiliate-linkkejä