Olen 26 vuotias korkeakoulutettu ja en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona.

Valmistuin filosofian maisteriksi viime kesäkuussa. Pääaineenani opiskelin sovellettua matematiikkaa ja sivuaineina opiskelin tilastotiedettä, tietojenkäsittelyä, taloustiedettä ja liiketoimintaosaamista. Opiskeluaikoina olin varma että haluan vakuutusmatemaatikoksi. Nykyään olen alkanut miettimään muitakin vaihtoehtoja. Koen kuitenkin, etten ole opiskeluaikana oppinut tarpeeksi, sillä vaatimukset työpaikkoihin ovat todella kovat. En ole suorittanut harjoitteluja tai tehnyt muitakaan oman alan töitä. En itsekään tiedä tarkalleen millaista työtä haluaisin tehdä.

Nykyään korkeakoulututkinto ei todellakaan takaa työpaikkaa. Tuntuu, että viiden vuoden (minulla venähti 7 vuotta) yliopistokoulutus ei tarjoa riittävästi käytännön tietoa työelämään. Toki itse olisi voinut olla aktiivisempi ja opiskella lisää asioita omalla ajalla. Ajattelin kuitenkin aiemmin, että kunhan maisterin paperit on kädessä, on työpaikka varma.

Työpaikan saaminen valmistumisen jälkeen olisi varmasti helpompaa, jos olisi opiskelujen ohella suorittanut harjoittelun. Alallamme harjoittelu ei ole pakollinen ja harva sen suorittaa. Itsekin hain harjoittelupaikkoja muutamana kesänä opiskelujeni aikana. Useimmissa paikoissa hakemukseeni tai yhteydenottooni ei edes vastattu.

Hain töitä jo opiskelujeni loppuvaiheessa kun minulla oli enää gradu tekemättä. Sama ongelma jatkui kuin harjoittelupaikkojen suhteen. Hakemuksiin ei vastattu tai sitten sain automaattiviestin, että minua ei ole valittu. Muutamaan hakemukseen sain jopa vastauksen ja kävinkin parissa haastattelussa. En kuitenkaan saanut mitään paikkaa sillä aina oli joku parempi hakija. Joko kielitaitoni tai kokemukseni ei riittänyt. Yhteenkin trainee-paikkaan palkattiin mieluummin hakija jolla oli jo ennestään työkokemusta asiasta. Kyseessä oli siis puolen vuoden mittainen harjoittelupaikka ja siihenkin olisi vaadittu jo kokemusta.

Pääkaupunkiseudulla olisi huomattavasti enemmän alani työpaikkoja. Tiedänkin monen samalta alalta valmistuneen muuttaneen Helsinkiin työn perässä. Itse pidän Turussa asumisesta ja haluaisin työllistyä täällä.

Millaisen työn sitten haluaisin?

Samanlaisen kuin varmaan kaikki muutkin: Työn jossa viihdyn ja pääsen oppimaan uutta sekä hyödyntämään taitojani.

Koen ettei minulla ole mitään yhtä tiettyä vahvuutta vaan osaan hiukan kaikkea ja olen monesta asiasta kiinnostunut. En itsekään tiedä mikä olisi tasan yksi ala, jonka parissa haluaisin loppuelämäni työskennellä. Kokeilemalla sekin selviäisi. Innostun hirveän helposti uusista työtehtävistä.

Olen hirveän kiinnostunut monesta asiasta ja haluan oppia paljon uutta. Olen kovin tiedonjanoinen ja yksi vahvuuteni onkin tehokas googlettaminen. Jos jokin aihe herättää kiinnostukseni, etsin siitä heti tietoa ja perehdyn lisää. Luen päivittäin paljon uutisia, artikkeleita ja blogeja kiinnostavista aiheista. Pidän laskemisesta, excelöinnistä, tilastoista, taulukoista, koodaamisesta, kirjoittamisesta, tiedonhausta. Minua kiinnostaa raha, talous, tiede ja ajankohtaiset asiat.

Uusi suunta elämälle

Stressaannuin ja ahdistuin työnhausta aiemmin, joten jätin sen projektin hetkeksi tauolle. Yritän nauttia ajastani nykyisessä työpaikassani ja puuhailla vapaa-ajalla sitten mielenkiintoisia juttuja. Työnhaku vei kaiken aikani ja sai minut pahalle tuulelle. Aloin lopulta itsekin epäillä omia kykyjäni.

Saatan kuulostaa katkeralta tilanteeseeni. Hieman toki harmittaa työtilanne, mutta olen päättänyt kääntää tämänkin voitoksi. Etsin oman polkuni. Kaikkien ei tarvitse työllistyä heti tutkintoa vastaavaan paikkaan. Voin luoda itse urani ja aloittaa pienin askelin. En kaipaa heti hienoa asiantuntija paikkaa vaan haluan tehdä vain työtä josta nautin. Työn ei tarvitse olla vaativaa tai hyvä palkkaista.

Työn ei tarvitse olla se tärkein juttu ja voin muuallakin toteuttaa itseäni. Harrastusten kautta voin myös itse ”työskennellä” mielenkiintojeni parissa. Esimerkiksi tämän blogin avulla voin jatkuvasti itse oppia uutta, jakaa tietoa lukijoille sekä mahdollisesti tienata hieman rahaa samalla.

Ja nyt joku siellä ajattelee, että en ole kuitenkaan tarpeeksi nähnyt vaivaa. En ole tehnyt hakemuksistani tarpeeksi hyviä tai en ole ollut riittävän aktiivinen. Tiedän, en olekaan! Aina voisin olla vielä aktiivisempi tai panostaa vielä hiukan hakemuksiin. Eniten vain ärsyttää kun työnantajilla on niin suuri valta ja työntekijän on tehtävä kaikkensa näyttääkseen kykynsä. Työnhakijan on oltava reipas ja aktiivinen, samalla kun useimmat työnantajat eivät edes vastaa yhteydenottoihin.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole luovuttaa. Edelleen voin silloin tällöin katsoa jos mielenkiintoisia työpaikkoja ilmaantuu. Ja varmasti aloitan taas jossain vaiheessa aktiivisen työnhaku rumban. Mutta nyt hetkeksi jätän työnhaun taustalle ja katson mihin elämä vie. Perehdyn uusiin mahdollisuuksiin työllistää itseni ja mietin uusia uravaihtoehtoja. Keskityn etsimään oman polkuni.

Sen ajan mitä käytin aiemmin työnhakuun, käytän nykyään itseeni. Opettelen uusia taitoja, kuten bloggaamista, sijoittamista ja koodaamista.

En halua olla kenenkään muun armoilla, vaan itse olla vastuussa elämästäni ja tekemästäni työstä. Olen aiemmin ajatellut, että yrittäjäksi en halua. Mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut tuntua varteen otettavalta vaihtoehdolta. Vielä kun keksisi hyvän liikeidean 😀 Mistä sitä tietää jos jonakin päivänä blogi tai muu siihen liittyvä toiminta toisi leivän pöytään. Salaa haaveilen siitä että voisin tehdä sellaisia töitä mitä itse haluan, missä ja milloin haluan.

Huh, tulipa pitkä avautuminen 😀 Kiitos kun jaksoit lukea kaikki 780 sanaa ja toivottavasti ymmärsit tästä sekamelskasta jotain. Idea ei ollut tässä valittaa, vaan purkaa kaikkia ajatuksiani työnhakuun liittyen. Olen pikkuhiljaa oppinut itse suhtautumaan uudella tavalla työelämään ja haluan esittää muillekin uusia näkökulmia. Uskon lopulta, että kaikki järjestyy ja elämä voi viedä niin moneen suuntaan. Vaikka työ onkin tärkeää, sitä ei kuitenkaan kannata pitää elämän tärkeimpänä asiana. Jokainen kyllä löytää jostain paikkansa. Niin minä kuin sinäkin!

Oletko itse ollut aiemmin tai olet tällä hetkellä samassa tilanteessa? Kuulisin mielelläni kommenteissa lisää kokemuksianne.