Tässä blogipostauksessa kerron kaksi tarinaa nuoresta naisesta ja hänen elämästään ja urastaan. Lue tarinat ja pohdi millaisia ajatuksia sinulle herää.

Tarina 1

Olipa kerran nuori nainen, joka ei tiennyt mitä haluaa elämässään tehdä. Hän ei osannut päättää mitä haluaisi isona tehdä. 

Peruskoulussa arvosanat olivat melko hyvät, joten hän päätti mennä lukioon, jotta saisi muutaman vuoden lisää aikaa miettiä tulevaisuuden suuntaa. Lukioaikana tulevaisuuden ammatinvalinta ei kirkastunut yhtään sen enempää. 

Hän oli kuitenkin luonnostaan hyvä numeroiden kanssa ja talous kiinnosti. Hän päätti hakea opiskelemaan kauppakorkeakouluun. Pääsykokeet olivat haastavat ja hän ei päässyt sisään kyseiseen kouluun. Todistuspisteillä pääsi kuitenkin suoraan opiskelemaan yliopistoon matematiikkaa, niinpä hän valitsi sen. 

Hän pärjäsi yliopistossa kohtalaisen hyvin, vaikkei ala ikinä tuntunutkaan mitenkään erityisen merkitykselliseltä. Hän ei koskaan enää hakenut uudestaan Kauppakorkeakouluun. Hän ajatteli, että suoritetaan nyt tuo matemaatikon tutkinto vain pois alta, ja mietitään tulevaisuuden työnäkymiä sitten myöhemmin. Kandin tutkielma ja gradu vain viivästyivät ja viivästyivät, ja lopulta hänellä kesti opinnot kokonaiset seitsemän vuotta.

Valmistumisen jälkeen hän oli intoa täynnä suuntaamssa työelämään. Pankki- ja vakuutusala kiinnostivat. Hän lähetti lukuisia työhakemuksia, joista suurimpaan osaan ei edes vastattu. Mutta pääsi hän sentään pariin työhaastatteluun. Kuitenkaan paikkaa näistä ei auennut, sillä aina valittiin joku kokeneempi hakija.

Hän oli kuitenkin ollut eräässä yrityksessä tuotannon puolella jo usean vuoden ajan kesätöissä sekä tehnyt joitakin vuoroja opintojen ohella. Nyt tässä yrityksessä kaivattiin uutta työntekijää toimiston puolelle. Työnkuvaan kuului laskutusta, työvuorosuunnittelua ja muita henkilöstötöitä sekä yleistä asiakaspalvelua. Hän otti mielellään tämän työn vastaan.

Työ ei vastannut hänen koulutustaan, mutta oli kiva että oli jokin työ. Hän oli täysin lannistunut aikaisemmasta työnhausta, eikä jaksanut enää hakea oman alan töitä.

Vuosi tämän työn aloittamisen jälkeen hän alkoi odottaa esikoistaan ja noin puolen vuoden kuluttua tästä hän jäikin äitiyslomalle. Äitiysloma vaihtui hoitovapaaseen, kunnes hän oli taas raskaana ja pian alkoikin jo uuden lapsen äitiysloma. Nyt myös tämä uusi äitiysloma on vaihtunut hoitovapaaseen, ja hän kovasti miettii milloin olisi aika palata töihin. 

Hän oli ollut jo noin kolme vuotta kotona lasten kanssa. Noin kolme vuotta siis pois työelämästä. Hän ei tiennyt mitä haluaisi tehdä.

Häntä harmittaa kovasti, ettei hänellä ole mitään koulutusta vastaavaa työkokemusta. Valmistumisesta on kulunut aikaa jo useampi vuosi ja opinnot ovat jo aivan totaalisesti unohtuneet. Ammatillinen itsevarmuus on ihan nollissa.

Hänestä tuntui, ettei hän osannut mitään. Yliopisto ei ollut tarjonnut mitään konkreettista osaamista eikä varsinkaan mitään työelämävalmiuksia. Ei mitään harjoittelua, eikä mitään tietoa mihin voisi työllistyä tai miten omaa osaamistaan voisi hyödyntää. Lisäksi tämä nuori nainen oli ollut todella huono solmimaan mitään verkostoja tai kunnon ystävyyssuhteita opiskeluaikana.

Häntä kadutti, että oli ylipäätään lähtenyt opiskelemaan kyseistä alaa, ja olisi pitänyt jo aiemmin tajuta hakea uudelleen toiseen koulutukseen. Nyt se oli hänen mielestään jo liian myöhäistä. Hän ei enää jaksaisi istua useaa vuotta koulun penkillä.

Tuntui kuin koko hänen elämänsä olisi ollut vain pelkkää haahuilua, ilman mitään selkeää suuntaa. Hän ei tiennyt miten oli ajautunut tähän pisteeseen tai mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Hän mietti onko hän täysin epäonnistunut työelämässä.

Tarina 2

Olipa kerran nuori nainen, joka ei tiennyt mitä haluaa elämässään tehdä. Hän ei osannut päättää mitä haluaisi isona tehdä. Hän oli melko hyvä monessa asiassa ja valtavan kiinnostunut kaikesta.

Hän oli hyvä numeroiden kanssa ja hän opiskeli itsensä Filosofian maisteriksi pääaineenaan sovellettu matematiikka. Opinnot olivat laajat ja monipuoliset, ja hän voisi soveltaa niitä monella alalla.

Hän ei heti valmistumisen jälkeen työllistynyt omalle alalle, mutta oli hurjan tyytyväinen että sai mielekkään työpaikan tavallisten toimistotöiden parista.

Vakituisen työn myötä rahaa alkoi tulla tilille enemmän, mutta menot pysyivät silti pienenä, joten rahaa jäi säästöön. Hän kiinnostui sijoittamisesta ja päätti perustaa blogin, jossa kirjoittaisi talouden hallinnasta ja sijoittamisesta.

Reilu vuotta myöhemmin hän alkoi odottaa esikoistaan ja noin puolen vuoden kuluttua tästä hän jäikin äitiyslomalle. Hän rakasti olla kotona lapsen kanssa. Äitiysloma oli parasta aikaa hänen elämästään. Päivät oli ihana viettää oman pienen vauvan kanssa.

Välillä saatuaan omaa aikaa, hän kirjoitteli samalla blogia. Oli mahtavaa, kun vauva-arjessa sai myös välillä tehdä jotain omia juttuja ja jotain aivotyöskentelyä vaativaa.

Pian äitiysloma vaihtui hoitovapaaseen, kunnes hän oli taas raskaana ja pian alkoikin jo uuden lapsen äitiysloma, joka myös vaihtui hoitovapaaseen. Nyt hän oli ollut kotona jo noin kolmen vuoden ajan lasten kanssa.

Kotiäitiys oli kuitenkin opettanut hänelle valtavasti taitoja, joita hän ei muuten olisi oppinut. Äitinä olo oli kasvattanut häntä ihmisenä ja opettanut häntä arvostamaan kaikkein tärkeimpiä asioita. Hän osasi elää hetkessä ja nauttia elämästä sellaisenaan. 

Lisäksi blogista ja Instagramtilistä oli kasvanut jo melko suosittu. Hän oli äitiysloman aikana perustanut oman yrityksen ja teki samalla töitä sivutoimisena yrittäjänä. Yrittäjyys ei vielä tarjonnut kovin suuria tuloja, mutta pienetkin lisätulot olivat tervetulleita.

Perhevapaiden aikana hän oli kirjoittanut yhden e-kirjan, yhden oppaan ja tehnyt laajan excel-työkalun oman talouden seurantaan. Hän oli myös onnistunut sopimaan kaupallisista yhteistöistä yritysten kanssa. Lisäksi hän oli päässyt kirjoittamaan kolumneja maan suosituimpaan talouslehteen. Hän oli luonut itselleen vahvan brändin talousvaikuttajien parissa.

Aika paljon siis saavutuksia parin vuoden ajalta, samalla hoitaen kahta pientä lasta kotona. Hän tuntee itsensä menestyneeksi ja onnelliseksi. Hän kokee olevansa vapaa tekemään mitä vaan. Voi olla että työelämä kutsuu jossain vaiheessa, mutta sivutoiminen yrittäjyys tuo samalla turvaa arkeen. Hän on hyvin yrittäjähenkinen ja hänellä on paljon osaamista monelta osa-alueelta: matematiikka, kirjoittaminen, nettisivut, markkinointi, some jne. 

Hänen ei tarvitse vielä päättää mitä haluaa tehdä isona, vaan uskoo että elämä kyllä kantaa ja johdattaa hänet oikeaan paikkaan. Ovet kyllä avautuvat kun on avoin kaikille uusille mahdollisuuksille.

Lopuksi

Uskoisitko jos kerron, että näissä molemmissa tarinoissa oli kyse minusta. Molemmat kertoivat tarinaani, mutta eri näkökulmasta. Kumpikin oli täysin totta.

Minulla on ollut vaihtelevasti molempia ajatuksia elämästäni ja urastani. Olenko vain epäonnistuja vai olenko saavuttanut suuria asioita?

Tärkeintä on miten itse ajattelee ja suhtautuu itseensä ja onnistumisiinsa. Ruoskiiko itseään epäonnistumisista vai nostaako esille omia onnistumisiaan? Onko mieli avoin vai lannistunut? 

Positiivisuus ei ole aina helppoa ja sitä täytyy välillä oikein harjoitella. Väitän, että se kuitenkin kantaa pitkälle ja avaa uusia mahdollisuuksia.

Yllä olevan kaltaisia tarinoita voisi varmaan keksiä jokaisen elämästä. Jokaisella löytyy onnistumisia ja epäonnistumisia. Miten sinä niihin suhtaudut?