Mun pitää tunnustaa teille jotain! Meillä on aivan liikaa tavaraa. Mieleni haaveilee minimalismista, mutta silti en pysty sitä jostain syystä toteuttamaan.

En ole ikinä ollut mikään himoshoppaaja, mutta jostain syystä sitä tavaraa silti vain kertyy. Osittain voisin syyttää tästä sukulaisia, jotka kantavat meille turhaa roinaa. Mutta kyllä vikaa löytyy myös ihan itsestäni.

Kotia pitäisi siivota, mutta se tuntuu olevan ihan mahdotonta, kun koko ajan jään jumiin kaikkeen turhaan roinaan. Meillä on paljon kaappitilaa, mutta jostain syystä ne on kaikki silti jo aivan täynnä. Ihan sama kuinka paljon olisi tyhjää säilytystilaa, niin jonkun fysiikan lain mukaan ne kaikki aina kyllä täyttyvät.

Meillä on siis aivan liikaa lasten vaatteita, aikuisten vaatteita, kenkiä, takkeja, hanskoja, laukkuja, meikkejä, kynsilakkoja, kosmetiikkaa, rasvoja, elektroniikka, vanhoja puhelimia, johtoja, piuhoja, kuulokkeita, pelejä, cd-levyjä, työkaluja, astioita, keittiövälineitä, kynttilöitä, mariskooleja, maljakoita, koriste-esineitä, verhoja, askartelutarvikkeita, kirjoja, leluja ja mitä näitä nyt on. Siis kaikkea pientä ja suurta roinaa. Kaikkea mukamas tarpeellista. Kaikkea mikä on joskus ollut rahaa!!!

Kuten kerroin, en ole ikinä ollut mikään himoshoppaaja. Mutta vuosien varrella on tullut silti ostettua kaikkea roinaa aina “kun halvalla saa”.

Esimerkiksi olin aikoinaan kova lakkaamaan kynsiä, joten multa löytyy iso laatikollinen kynsilakkoja, -koristeita ja muita tarvikkeita. Lisäksi erilaisia rasvoja ja kosmetiikkaa on kaappi täynnä, enkä enää niitä juurikaan käytä. Miehellä taas on kaapit täynnä kaikenlaista elektroniikkaa, nippeliä ja nappelia, peliä ja pensseliä. 

Tavarat eivät tuo meille mitään iloa ja usein niistä on vain enemmän harmia. Ärsyttää siivota ja järjestellä, kun kaikki paikat on täynnä tavaraa. Tavaraa, johon on joskus itse tai jonkun muun toimesta kulutettu rahaa. Ärsyttää, että en ole niin ekologinen kuin haluaisin. Jääkö maapallosta enää mitään lapsillemme, kun me olemme niin vastuuttomia materiaalin käyttäjiä?

Miten luopua turhasta tavarasta?

Viime vuosina ollaan vähennetty ostamista huomattavasti. Ei enää juurikaan osteta mitään turhaa. Lasten tavaroita meille taas kantaa isovanhemmat. Nyt kun niille pitäisi alkaa löytymään tilaa kaapista, paljastuu samalla kaikki meidän omat vanhat roinat. Ei vaan osata luopua tavarasta.

Enää ei siis uuden tavaran hankkiminen ole ongelma vaan vanhasta eroon pääseminen. Ei vaan olla osattu luopua tavarasta, koska “jos niitä joskus tarviikin”. Oon just siinä mielessä pihi, että en herkästi osta uutta, mutta en myöskään osaa luopua mistään. 

Nyt kuitenkin mieleni olisi valmis jo luopumaan tavaroista. Osaa en ole käyttänyt vuosiin, joten turha niitä on kaapissakaan säilyttää. 

Ongelma vain on, että en tiedä mitä tehdä niille. Heitänkö roskiin, lahjoitanko, myynkö Torissa, vienkö perinteiselle kirpparille? Arvostanko enemmän niistä saatua rahaa vai haluanko päästä helpolla? Entä mikä on ekologisin vaihtoehto? Olen nimittäin todella huono heittämään tavaraa vain roskiin. Se on minulle todella vaikeaa ja yritänkin kaikille miettiä vielä väkisin käyttöä. Entä voinko luopua sellaisesta tavarasta jota ollaan saatu lahjaksi?

Lapsuuden mallit vaikuttavat kulutuskäyttäytymiseen

Ja tähän kulutuskäyttäytymiseen huomaan lapsuuden perheen vaikuttavan erittäin suuresti. Itselläni on suvussa hamstraus ongelmaa. Mitään ei saa ikinä heittää pois. Kaikki haalitaan mitä ilmaiseksi saa ja juostaan tarjousten perässä ihan Sulo Vileinä. Miehen puolelta taas tulee mallia, että kaikkea pitää olla ja paljon, ja parasta mitä rahalla saa. Joka kauteen ja tilanteeseen eri verhot, pöytäliinat, sisustustyynyt, kynttilät ja astiat. 

Näiden esimerkkien ja syvälle juurtuneiden käsitysten kanssa sitten kipuillaan ja yritetään luoda tässä omaa elämää. Ymmärretään että aiemmat sukupolvet on eläneet aikaa, kun ei ole ollut mitään ja nyt he kompensoivat sitä hankkimalla kaikkea aivan liikaa. Meidän sukupolvi on taas elänyt niin materialistisessa yhteiskunnassa, että kaikkea alkaa olla jo liikaa ja tavarat ahdistavat.

Ja miten saada sukulaiset tajuamaan, että meille ei saa kantaa enää lisää tavaraa? En halua olla kiittämätön ja arvostan yli kaiken (taloudellista ja ei-taloudellista) apua jota ollaan heiltä saatu. Jotkin tavarat ja lasten vaatteet ovat toki hyödyllisiä, joita saadaan. Mutta liika on liikaa. Miten käydä tästä järkevää keskustelua ilman että loukataan ketään?

Haaveena minimalismi

Haaveet minimalismista ovat pikkuhiljaa täyttäneet mieleni ja tuodessani ajatuksiani esiin, on mies alkanut myös olla samaa mieltä. Nyt yritetään pikku hiljaa karsia tavaraa ja edetä pienin askelin.

Minulle ei toimi se, että tyhjennetään rajusti vain koko kämppä ja heitetään kaikki tavarat pois. Pahimmillaan voi joutua ostamaan jotain uudelleen, jos huomaakin vielä tarvitsevansa jotain.

Minimalismi ei myöskään tarkoita minulle sitä, että tavaraa on vähän, mutta se on kaikki uutta, hienoa, yhteensopivaa designia. Minimalismi ei merkitse minulle siis pelkistettyä sisustusta. 

Minimalismi merkitsee minulle sitä, että on vain kaikkea tarpeellista. Joka tavaralla on oikeasti käyttöä ja ne tekevät onnelliseksi. En halua luopua tavarasta vain luopumisen takia tai että haluaisin esitellä tyhjää siistiä kotia. Haluan vain, että meillä on tilaa ja vain tarpeellinen määrä tavaraa.

Minimalismi ei myöskään ole minulle mikään selkeä päämäärä, jonka jälkeen kaikki on selkeää ja helppoa. Se on ennemminkin jatkuvava prosessi ja asioiden kyseenalaistaminen ja karsiminen. 

Haluan myös kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja. Tarvitseeko oikeasti joka kodissa olla mariskoolit ja iittalan tuikkukipot? Tarvitseeko oikeasti olla joka juhlassa eri asu? Tarvitseeko lapsilla olla niin paljon leluja? Tarvitseeko ylipäätään kaikkea omistaa vai voisiko jotain sitten lainata jos tulee tarve?

Ihailen somessa kunnon minimalisteja, jotka pystyvät luopumaan helposti kaikesta tavarasta ja joiden kotona on aina siistiä. Itselläni on pitkä matka vielä tällaiseen elämäntapaan, mutta etenen pienillä muutoksilla.

Kaikki vinkit otetaan vastaan miten luopua tavarasta hallitusti!