Vielä jokunen vuosi sitten tuntui, että rahasta puhuminen oli melkoinen tabu. Viime aikoina rahapuhe on kuitenkin valtavasti yleistynyt mediassa. Somevaikuttajat puhuvat tuloistaan, säästämisestä ja sijoittamisesta. Iltapäivälehdet ovat täynnä tarinoita tavallisten ihmisten rahankäytöstä. Palkoista, Kelan tuista ja sijoittamisesta keskustellaan avoimemmin ystävien ja perheen kanssa. Kaikenlaiset rahavalmentajat ovat kohta yhtä yleisiä kuin personal trainerit. Rahapuhe näyttäisi siis olevan kaikkialla ja monet väittävät että raha ei todellakaan ole enää tabu.

Mutta silti mietin onko rahapuhe kuitenkaan niin avointa kuin se voisi olla. Onko raha edelleen tabu?

Vaikka rahasta puhutaan näennäisen avoimesti, harva kuitenkaan uskaltaa kertoa todellisia ajatuksiaan tai toiveitaan rahansuhteen. Aloinkin pohtia aihetta omien ja tuttavien elämänkokemusten sekä somekeskustelujen inspiroimana. Tässä joitain esimerkkejä, joita tuli mieleeni.

Parisuhteissa saatetaan keskustella palkoista ja yhteisestä asuntolainasta, mutta kuinka monessa suhteessa on oikeasti käyty kunnollista keskustelua perhevapaiden kulujen jakamisesta? Valitettavan usein suuremmat tappiot tuntuvat jäävän äidin harteille automaattisesti. Muuttuvien tulojen ja kulujen jakamisesta ei joko osata tai uskalleta puhua tai aihetta ei tule ajatelleeksi hektisessä uudessa elämäntilanteessa. Saatikka keskustelusta tulevien eläkkeiden vaikutukseen.

Kun kaveriporukassa suunnitellaan yhteistä lomamatkaa, mökkireissua, illanistujaisia tai muuta aktiviteettia, niin kuinka moni uskaltaa sanoa jos ei ole oikeasti varaa johonkin tai ei ole yhtä mieltä kulujen jakamisen reiluudesta. Voidaanko ystävien kesken puhua avoimesti kulujen jakamisesta ja mikä on kullekin sopiva kulurakenne? Sitten tilannetta saatetaan kyräillään myöhemmin selän takana, kun koetaan että toinen maksoi liian vähän tai joku ei osannut ottaa huomioon toisten heikompaa rahatilannetta. 

Tai jos rahat ovat loppu eikä puskuristakaan löydy ylimääräistä yllättävää hankintaa varten, uskalletaanko silloin pyytää apua mahdolliselta tukiverkostolta? Vai voittaako oma ylpeys ja turvaudutaan mieluummin salaa kulutusluottoon?

Suurin osa meistä myös varmasti haluaisi ja kokisi ansaitsevansa lisää palkkaa, mutta kuinka moni on oikeasti ottanut asian puheeksi työpaikalla? Uskalletaanko palkkatasosta keskustella kollegoiden kanssa tai esittää esimiehelle toivetta palkankorotuksesta?

LUE AIEMMAT POSTAUKSENI AIHEESTA:

PUHUTAAN RAHASTA (2018)

MIKSI RAHA AIHEUTTAA HÄPEÄÄ? (2019)

Eli onko niin, että merkityksellistä rahapuhetta ei käydä juuri niissä ihmissuhteissa, joissa se olisi kaikista tärkeintä?

Tuntuu, että rahapuhe näyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin seksi. Media on täynnä aihetta, mutta oikeasti merkityksellistä keskustelua ei osata käydä. Omia haavoittuvaisuuksiaan ja todellisia toiveita ei uskalleta sanoa ääneen, koska aihe on liian henkilökohtainen. Ollaan mukamas todella avoimia, mutta silti rehellinen keskustelu puuttuu.

Mitä mieltä sinä olet? Entä oletko itse törmännyt vastaaviin esimerkkeihin omassa elämässäsi?